Anni Kinnunen käsittelee teoksissaan surrealistisia haluja ja pelkoja, ihmisyyttä ja alitajuntaa. Hän näyttää tekoja, joissa kivun ja nautinnon raja on häilyvä. Toisen tunteilla ja toisen keholla leikittely on osa olemassaoloa samalla tapaa kuin omien tunteiden ja tuntemusten ymmärtäminen oppimisen ja kokeilun kautta. Kinnusen uudet teokset ovat valokuvia, mutta niitä katsoessa on mahdoton olla ajattelematta performanssia, teon taidetta, elettä ja esitystä.